Uppoamassa onnellisuuteen

13.12.2010

Ilta-auringossa puttitreeneissä.

Tänään harjoittelu päättyi ilta-auringossa puttaillen. Hiljaisuudessa, kuunnellen pehmeitä osumia
ja pallon kolahtamista reikään. Olen pähkäillyt paljon, mikä harjoittelussa ja pelaamisessa on sitä
mikä voi tehdä pelaajan niin onnelliseksi (tai minut ainakin).

Pelkästään tänään loppupäivän puttitreeneissä pallon saaminen liikkeelle haluaamaan suuntaan,
haluamalla tavalla, oikealla vauhdilla ja tasapainoisessa asennossa reikään vierien... tunne mikä
yhdistyy niin fyysiseen nautintoon kuin visuaaliseen on vain onnellisuutta lisäävää toimintaa : )

Edellisestä blogista vierähtikin jo viikko ja ihmetyttää, että matkaa on jäljellä täällä paikanpäällä
enään viisi päivää. Mihin ihmeeseen ne kuusi viikkoa jo vierähti. Matkalla on tullut upottua mukaviin
asioihin. Myös blogien kirjoittaminen on ollut mukavaa ajatusten laittamista ylös muistiin ja tulleet aika luonnollisesti paperille.

Nyt kuitenkin, kun ajattelin kirjoittaa harjoittelusta ja tekemisestä ja siitä seuraavasta tunteesta,
huomaankin ettei se ollutkaan ihan niin helppoa. Kuinka saada ytimekkäästi paperille se kihelmöivä tunne,
joka pienistä asioista koostuu.

Herkkuja kentällä ja sen ulkopuolella

Olen ehtinyt tehdä monenlaisia harjoituksia matkan aikana ja vaikka aina fysiikkatreeneissä "itsensä potkiminen",
viimeisten toistojen tekeminen tai edellistä kertaa pidemmän lenkin suorittaminen ei siinä hetkessä aina nautinnollisinta
herkkua ole (vaikkakin helpoittunut kiitos Sofian tsempin), niin siitäkin seuraava tunne on yhtäaikaa rentouttava ja energinen.

Vaikkei tekniikka treeneissä joku päivä asiat eteenpäin menekään parhaalla mahdollisella tavalla, niin golfissakin
on paljon osa-alueita, pieniä tunteita mistä isommat kokonaisuudet kasaantuvat. Itselle kun osaa ottaa positiivisena
ne oikeat asiat ja korostaa niitä, voi seuraavana päivänä pari tunnetta yhdistyäkin ja hyvänolon tunteet ikäänkuin tuplaantua.

Viikon aikana kentällä olen mm. putannut eri mittoja, eri suunnista (testannut uusia puttereita.. *hymy*) chippaillut
eri matkoja, eri mailoilla ja alustoilta, viettänyt aikaa bunkkerissa ja pelannut keskittyen suuntauksiin ja kohteeseen.
Pelissä kentällä huomannutkin (jälleen) kuinka helposti tuloksen teko parantuu, kun keskittyy kohteeseen ja jättää
käynnissä olevat swingimuutokset harjoitusalueille.

Yksi lempiharjoituksistani oli, kun pelasin harjoitusradalla yhden par-3 radan 18 kertaa peräkkäin. Sinä päivänä
oli kentällä yhteislähtö kilpailu, eikä pelaamaan päässyt vaikka mieli kovasti tekikin. Päätin siis harjoituskentällä
pelata kierroksen golfia.

Tämä par 3 rata oli n.146 metriä pitkä, viheriö oli hieman tii-paikkaa korkeammalla ja viheriön oikealla puolella
oli bunkkeri. Muuten viheriö oli raffin ympäröimää. Muutaman kerran väyliltä (radan vieressä) joku ihmetteli, että
mitähän tuo tyttö tuolla kävelee ees taas ja eräs herrasmies kysyikin :"Are you gonna stay there as long as you
make a hole in one" (että olenko radalla niin kauan kunnes teen holarin).

Holareita ei kuitenkaan tullut, tulos taisi olla 4 yli parin, mutta nautin kävelemisestä ja sen aikana tulleista ajatuksista.
Valmistautumisista birdieputteihin tai haastaviin chippeihin.

Erillisetkin suoritukset olivat aikamoista herkkua ja tämä oli yksi harjoitus, minkä vielä varmasti teen ennen
ensilauantain kotimatkaa. Perjantai-iltana irtauduttiin hieman harjoittelusta, kun golfjoukkueella oli joulujuhla.
Kaikki täällä ovat olleet tosi ystävällisiä minullekin ja olin otettu, kun joukkeen valmentaja Jill kutsui minutkin luokseen joulujuhlaan.

Jillin luona oli monenmoisia salaatteja ja erilaisia ruokia italialaistyyliin. Syötiin hyvin ja odotetuin hetki oli jälkiruoka.
Kyseessä oli ns. nyyttärit, joihin jokainen oli leiponut jotain mielellään oman maan jälkiruokaa. Koska kyseessä oli
joulujuhla teimme Sofian kanssa joulutorttuja. Soffun tekemästä taikinasta muotoillut tähtöset onnistuivat tuomaan
uusia makuelämyksiä joukkeelle (jossa parin amerikkalaistytön lisäksi tytöt mm. belgiasta ja ruotsista), vaikka
täällä aina kokatessa tulee mietittyjä desimittoja ja muita mittasuhteita useampaan otteeseen. Luumuhillokaan
ei silmään kaupassa tarttunut, mutta karhunvatukkahillo korvasi tilanteen erinomaisesti.

Joukkelaisilla oli myös "secret Santa"-lahjojen vaihdot, jossa etukäteen oli ilmoitettu henkilö jolle annetaan pieni joululahja.
Nauru raikasi ja joulutunnelma toi odotuksen myös kotiin pääsystä ja joulunlaitosta : )

Kiltit tytöt täältä on kotiin tulossa, vaikka meille molemmille paras lahja onkin, että sen saa rakkaitten ihmisten seurassa viettää!

Viiden päivän "loppukiriä" aloittaen : )

Krista