8.11.2010
Matka on alkanut ja neljään päivään on mahtunut jo paljon tapahtumia. Torstaina pakkailut sujui hyvin. Kirjoitin itselleni ylös
totuttuun tapaan mitä matkaan otan mukaan ja kävin listaa monta kertaa läpi. Tavaraa tuli paljon ja saan aika tyytyväinen olla...
ainut mitä unohdin oli aurinkolasit :). Mutta kuten ystäväni sanoo, tämä kuuluu kategoriaan "positiiviset ongelmat".
Vähään aikaan en ollutkaan matkustanut ja olin unohtanut kuinka paljon matkan käymisestäkin pidän. Jo junamatkalla
Helsinkiin pääsin seuraamaan ja mietiskelemään ihmisten erilaisia tapoja matkustaa. Jostain syystä pidän ihmisten
tarkkailusta ja itseni vertailuista tietyissä tilanteissa. Eräs mies luki lehteä, nuori tyttö oli facebookissa, vanhempi naishenkilö
kutoi (kenties jo joululahjoja) ja itse pienen hengähdystauon jälkeen pääsin uuden kirjan pariin.
Perjantai aamuna alkanut lentomatka Amsterdamin ja Minneapoliksen kautta New Mexicon Albuquerqueen sujui mukavasti.
Uni, kirja ja pari elokuvaa saivat matkan tuntumaan lähemmäs kymmentuntiselta, vaikka matka kokonaisuudessaan Kokkolan
halkokarilta New Mexicon yliopistoalueelle kesti 39 tuntia.
Lennolla Amsterdamista Minneapolikseen kuului monen matkustajan suusta syvä huokaus ja hymyilevät katseet kohtasivat
koneesta poistuessa. Juuri ennen laskeutumista oli todella rajut ilmakuopat ja yhtäkkiä kuului n. 5 vuotiaan tytön suusta:
"Mom, I'm gonna throw up!!" Ja sitä oksennusta sitten tuli, niin että kone haisi ihan kunnolla. Onneksi ihmiset ottivat asian
sympaattisen kannustavasti ja näkivät asiassa saman puolen kuin minäkin - 5 minuuttia myöhemmin pääsimme jo koneesta ulos.
Ystäväni Sofia, joka opiskelee täällä UNM:ssa (University of New Mexico) ensimmäistä vuotta, haki minut lentokentältä ja
päästiin heti nukkumaan, joka auttoi rytmiin pääsemiseen. Aikaero vielä hieman on päällä, uni haluaisi tulla jo 8-9 aikaan ja
pari yötä olen herännyt ennen aamu viittä. Sehän ei haittaa, koska huomenna maanantain koittaessa lähden Soffun mukana
golfjoukkueen aamutreeneihin. Aamutreenit ovat fysiikkaa ja alkavat klo 6.
Viikonloppuna pääsimme jo treenaamaan. Totutteleminen oman toimivan päivärytmin löytämiseen on näissä olosuhteissa
ihanteellista. Itselle aamufysiikka herättää kropan hyvin ja avaavat laajat liikkeet valmistavat tuleviin lajitreeneihin.
Illalla treeni maistuu kovemmilla sykkeillä tai painoilla, jotta yötunnit antavat hyvin aikaa palautumiseen.
Tunnen selkeästi, että tällä puolella palloa on hyvä olla monella osa-alueella. Opettajana ollessani ei esimerkiksi osannut harjoitteluun
ja pelaamiseen ottaa aikaa, vaikka jälkiviisas onkin helppo olla. Tänäänkin kentällä nautin ja muistan pienistä asioista aina
uudelleen ja uudelleen, miksi tähän peliin joskus koukkuun on jäänyt. Selkeästi saan itsestäni enemmän irti, kun on jokin tavoite
mihin tähtää. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Useat salialueet, juoksuradat ja uima-altaat yliopistolla antavat hyvät mahdollisuudet monipuolisiin fysiikkaharjoituksiin ja palautumisiin.
Golfkentällä yliopistojoukkueen pelaajilla on omassa harjoituskäytössään n.50 metriä leveä range (ruoholta lyödään), kolmen radan
pelialue ja 3 viheriön lähipelialue, jossa matkoja voi lyödä 120 metriin saakka.
Lauantaina oltiin Sofian kanssa kahdestaan treenaamassa. Tänään sunnuntaina meidän lisäksi oli yksi tyttö ja kaksi poikaa.
Eli viikonloppuisin useat joukkuelaiset lepäävät viikon jäljiltä ja harjoitusalueilla on ... TILAA :)
Joten nautinto on suuri, kun lämpötilatkin ovat vielä yli 20 astetta.
Kokkolassa tuli jonkinverran jo sisätiloissa harjoiteltua lajiakin ja ihmeellinen onkin se tunne, kun pääsee ulos
näkemään pallon lennon. Pelkästään siinä on jotain maagista, miten valkoinen pallo lähtee sinistä taivasta kohti
ja laskeutuu pehmeästi vihreälle nurmelle. Se antaa nopeankin suorituksen jälkeen rauhallisen tunteen, ihan kuin
meditaatiossa syvässä sisäänhengityksessä pallo ottaa happea nousevaan kaareen ja rauhallisessa pitkässä
uloshengityksessä pallo laskeutuu.
Tämä kaikki kun vielä tapahtuu siihen suuntaan ja paikkaan mihin haluaa, niin sen parempaa ei voi olla...
Ainakaan minä en ole vielä sitä keksinyt :)
Onnistumisen iloa alkuviikkoon ....
Krista