Over the hills and far away

23.11.2010

Paa-ko Ridgen golfkentällä jotkin väylistä elivät omaa tarinaansa vuoriston keskellä omassa rauhassaan...

Wau. Matkaa on kulunut kaksi ja puoliviikkoa ja intoa piisaa kuin pienessä kylässä. Toissapäiväinen
sunnuntai oli päivä, jonka voisin elää uudelleen ja uudelleen. Päivään kyllä sisältyi pelikierros, joka
ei tuloksellisesti ollut parasta, mutta silti tuollaiset päivät ovat sellaisia mitä haluan.
Tuloksista huolimatta, elämykset opettavat.

Paa-ko Ridgen rangella jäsenistölle ja greenfee pelaajille pallot ovat aina valmiina asetettu harjoittelua varten.
Sunnuntaiaamu alkoi puolentunnin aamuhölkällä, venyttelyllä ja rauhallisella aamupalalla Sofian kanssa viikon
tapahtumista jutellen. (Välillä tuntuu, että olemme yhdessä asuva aviopari) :)

Sitten suuntasimme vuoria kohti kentälle nimeltä Paa-ko Ridge. Yliopiston golfkentän ystävällinen caddiemaster Tom,
varasi meille ajan sieltä. Tom tuli minulle puttiviheriöllä lauantaina juttelemaan ja sanoi, että sinun pitää ehdottomasti
mennä pelaamaan Paa-ko. (Tämä keskustelun loppuvaiheessa, kun Tom oli koittanut saada minut lupaamaan, että
harjoittelustani täällä tulisi jokavuotinen rituaali.. heh..) Tom kertoi omista kokemuksistaan siellä ja jos tasoituksella 20
pelaava caddiemaster saa vieraskentän kuulostamaan niin kiehtovalle, niin pakkohan se oli kokea.

Kun saavuimme kentälle, meidät otettiin ystävällisesti vastaan (niinkuin muuallakin) ja ohjastettiin chippialueen ja
rangen kautta ykköstiille. Kaikki tämä tietenkin ilmaiseksi, eihän meiltä ensikertalaisilta nuorilta "international ladies"
neideiltä maksua voida periä. (IHMEELLISTÄ).

Leukani loksahti, kun pääsimme rangelle. Harjoitusalueella ei ollut ketään muita. Pallot olivat kauniissa pyramideissa
täydellisessä rivissä. Mailojen pesupaikat lähellä lyöntipaikkoja, viheriöt mitattuina valmiina vastaanottamaan
lämmittelylyöntejä. Myös chippialueella pallot olivat pyramideissa. Kaunista.

Talvi tuntuu täälläkin

Kenttä oli erittäin kaunis ja haastava. Rangella otetusta kuvasta huomaa, että päälläni oli vaatetta paljon.
Vaikkei kylmä tullutkaan, niin tuuli oli todella kova. Nopeasti pelin edetessä selvisi, että avaukset on ehdottomasti
saatava väylille. Muutoin toinen lyönti oli joko rotkossa tai syvässä hiekkaesteessä, josta vain välilyönnillä pääsi
jatkamaan. Varsinkin väylät, jotka pelattiin suoraan vastatuuleen aiheuttivat iloisia naurunpyrähdyksiä ja oli
haastavaa luottaa lyönteihin, kun mailavalinnat oli 3 numeroa normaalimittaa isompia.

Tällaisiin olosuhteisiin pitää päästä useamminkin. Treenattavaa eri olosuhteissa on paljon, jotta luotto näihin
tilanteisiin tulee rutiininomaiseksi. Myös myötätuuleen tuntui hullulle ottaa paljon pienempää mailaa ja griinien
kovat etuosat muistuttivat mailavalinnoissa olemaan tarkkoina.

Viheriöt olivat erittäin liukkaita, mutta tuntumaan pääsi aikanopeasti kiinni.... kunnes tuli muutama erittäin
kallistava viheriö, joissa pallon pysähdyttyä ei tarvittu kuin kunnon tuulen pyrähdys ja pallo lähti taas vierimään....
(ja ääneen naurettiin jälleen) Ihania uusia erillaisia olosuhteita. Kentällä näkyi vain muutama ryhmä ja asiaan
varsinkin vaikutti vuorilla kulkeva maasto ja väylien salaperäisyyttä lisäsi korkeat puut ja kumpuilevat muodot,
jossa monet väylät uppoivat puiden suojaan. Kuin jokainen väylä olisi ollut oma tarinansa ja oma mahdollisuutensa.
Myös jäsenistö on jo vähentänyt pelaamistaan, koska kenttä sulkeutuu viikon päästä talvitauolle.. vuorilla alkaa
olemaan jo kylmä.

Kiitos Tom! Tämä Amerikan top 100-kenttiin useasti sijoitettu kenttä oli pelaamisen arvoinen.

Ruokailun jälkeen lähdin vielä läheisen 9reikäisen kentän ympärillä olevalle juoksuradalle ilta lenkille. Ajattelin
lenkkeillä yhden kierroksen, mutta päivän inspiraation ja ipodista kuuluvan Tarja Turusen kannustamana kuuntelin
vanhempaa Nightwishia ja päivän mäkisiin, kukkulaisiin väyliin sopikin iltalenkinkin teemaksi "over the hills and far away"...

Kahden ja puolenviikon treenin jälkeen onkin edessä pieni Thanksgiving Break, kun Sofiallakin on koulusta vapaata.
Huomenna alkaa tyttöjen Road Trip kohti Grand Canyonia ja Las Vegasia...ja suuria golfkauppoja ;)

Krista

p.S. Paa-Koa pääset ihailemaan osoitteesta : http://www.paakoridge.com/