Olosuhteisiin sopeutumista

19.11.2010

Golfkentillä väriskaala on laaja syksyn tultua.

Edellisessä blogissa kirjoitin kertovani nyt hieman enemmän golfalueista täällä ja harjoittelusta. Varsinkin
ajankohtaisena täällä on syksyn (paikallisille talven) tulo. Puissa lehdet alkavat kellastua ja väylien reunoilla
kasvillisuus alkaa kuolla. Kuivan alueen takia kentällä kuitenkin on hyvä väylä- ja viheriökastelu, joten kenttä kyllä vihertää.

Kuvan lähipelialueella näkyy jo värien kirjoa. Harjoittelualueella käytössä on kaksi rangea, joista lyödään ruoholta.
Suomessa useimmilla rangella olevia mattoja, ei täällä ole näkynyt. Alueet pysyvät myös hyvässä kunnossa mm.
lyöntijälkien paikkaamisella välittömästi hiekkasiemen-seoksella. Näin on kentältä ohjeistettu ja lyöntipaikoilla/golfautoissa
ym. on hiekkaseosta tarjolla. Turpeita ei siis laiteta takaisin lyöntijälkeen ollenkaan.
(Tämä olisi mielestäni hyvä idea myös Kokkolan Golfin lähipelialueelle :) terkut Korkkarille)

Uutta riittää

Eri golfkentät tarjoavat uusia maisemia, elämyksiä ja totuttelua uusiin olosuhteisiin - oli vuoden aika mikä tahansa.
Ensimmäisenä itsellä niitä tulee verrattua Kokkolan kenttään, koska siellä on eniten aikaa viettänyt (varsinkin viimeiset opetusvuodet).
Täällä viheriöt ovat pehmeämmän tuntuisia, pallo viheriölle laskeutuessaan pysähtyy nopeammin ja kierteet purevat paremmin.
Putatessa viheriöt ovat nopeampia ja varsinkin jos putataan ns. "vuorilta päin". Albuquerquen kaupungin toisella puolella olevilta
vuorilta virtaa vesi ikäänkuin kentälle. Tällöin putattaessa "vuorilta alaspäin", ovat viheriöt vielä liukkaammat.
Tarkkaa puuhaa, mutta sitäkin antoisampaa, kun tämänkin Sofian neuvoista sai irti.

Väylät ja raffit muistuttavat hyvinkin paljon kotikenttääni, mutta bunkkereiden (hiekkaesteet) hiekka on erittäin mielenkiintoista.
Hiekka ei ole kovaa, eikä pehmeää, ei valkoista (mitä rakastan), eikä ruskeaa vaan harmaata ja pikkuisia kiviä täynnä.
Ei todellakaan lempihiekkaani. Tätäkään en tarkoita negatiivisessa sävyssä, vaan esim. viheriön läheisyydestä lyötäessä
hiekkaa lentää viheriölle ja pikkukivet tulevat herkästi puttilinjalle. Tarkkaa hommaa, ettei kiviä puttilinjalle jää :)

Luulisi äkkiseltään, ettei se niin tarkkaa ole, mutta täällä Sofian kanssa tiskivuoroista kun kisaillaan niin putit on saatava sisään :D

Kenttä on kaunis, pitkähkö ja kumpuileva. Väylillä on leveyttä, mutta haasteen tekee kumpuileva muoto ja ylä-ala ja sivurinteistä
tulee lyötyä totuttua enemmän. Aivan loistava treenipaikka siis.

Yöllä pakkasta - päivällä T-paitakeli

Vaikka tänäänkin oli t-paita keli, niin yöllä oli kuitenkin ollut jo pakkasta. Tämä on johtanut siihen, että kenttä avataan
(harjoitusalueet mukaan lukien) vasta 9.30 ja pimeä laskeutuu n. 17.30.Minulle tuo riittää kyllä, mutta opiskelijoille ja
joukkueelle täällä se tuo haastetta.

Joukkuelaisilla on 3 tuntia pakollista (mua niin naurattaa tuo sana pakollinen... tiskien tiskaaminen häviön jälkeen on
pakollista, ei treenaaminen)... no kuitenkin 3 tuntia treeniä suoritettavana päivittäin. Osa tytöistä käy iltapäivisin
koulua klo 15 asti, joten jos neljäksi ehtii kentälle, niin treenaamiseen jää aikaa reilu tunti. Monet ovat tottuneet
käymään aamulla treenaamassa jo 7-8 aikaan, joten kentän aukeaminen vasta 9.30 aiheuttaa haasteita kiireiseen
opiskeluelämään. Olosuhteisiin on kuitenkin sopeuduttava ja mielikuvitusta saa käyttää, että oman treenin saa
toteutettua tavalla tai toisella.

Mielikuvaharjoittelua ja painomaila makuuhuoneeseen, jos ei muuta keksi ;)

Se pikaisesti olosuhteista täällä... harjoittelusta toiste, ettei blogit pienoisromaaneiksi muutu :)

Krista