20.6.2011
Tunnelmia Bon Jovin keikalta ja Jukolan viestistä.
Takana on mitä mahtavin viikonloppu täynnä uusia elämyksiä.
Viime perjantaina päädyimme poikaystäväni Jimin kanssa Bon Jovin keikalle Helsingin Olympiastadionille. Yhteinen aika jo
Jiminkin kanssa oli asia mikä hymyilytti itsessään, alkuvuosi, kun on vauhdilla mennyt harjoitus- ja kilpailumatkoilla.
Perjantai-iltana hymyilytti myös Bon Jovi. Ensimmäistä kertaa Suomessa 27 vuotta sitten jorannut mies osasi ottaa yleisönsä,
vaikka keikan alkaessa taivas repesi vesisateeseen. Siihen Bon Jovi vain totesi: "Yesterday I was enjoying Helsinki in a beautiful
weather and tonight i'm having a shower with my 40 000 best friends!" JA YLEISÖ RAIKASI :)
Itse nautin ja jammailin vanhojen hittien tahtiin ja sain mitä odotinkin. Klassikko biiseistä Always jäi soittamatta, mutta minua se
ei haitannut. Pasilan juna-asemalla tosin muutamankin suusta kuului harmittelut, kun kyseistä laulua ei tullut. Eräskin tyttö, kun
oli "viikon fiilistellyt biisiä". :D Uutisissa sanottiin keikalla olevan 44 000 ihmistä.
Lisää ihmismassaa...
Bon Jovin keikalta matka jatkui Jimin sukulaisten kanssa Virolahdelle, jossa käytiin tänä vuonna Jukolan viesti.
Ja kyllä... Suomalaisella hulluudella ja sisulla tuli itsekin osallistuttua hommaan. Jos rehellisiä ollaan niin en onneksi oikein
tiennyt kuinka kovasta hommasta oli kyse, kun sukulaisjoukkueeseen lupauduin. Ja ajattelin, että suunnistusta ehtisin harjoittelemaankin,
mutta kahteen maanantairastiin jäi treenit :D
Kisapaikalle saavuttiin lauantaina kuuden aikaan ja tunnelma kisateltassamme oli hieno. Vaikka yöunet jäivät vähäisiksi oli lähdön seuraaminen
ja muitten osuuksien tarkkailu todella mielenkiintoista. Kuten golfikin on suunnistus ihan oma maailmansa. Golfin ja suunnistuksen yhtäläisyyksistä
voisi kirjoittaa vielä lisääkin... oli se niin hauskaa hommaa ja hellät varpaat nyt sen arvoiset :D mutta nyt takaisin väylille...
Kyllä mailan kanssa oleminen tuntuu ihanalle muutaman vapaapäivän jälkeen :)
Krista