18.12.2010
Täällä sitä istutaan, Albuquerquen lentokentällä, odottaen ensimmäisen lennon lähtöä yli 60 kg matkatavaroiden kanssa.
Käsimatkatavaroiden kantamisesta koostuu siis tämän viikonlopun käsi/hartia treeni. Muutenkin pakkausten ohessa
tuli muutama huokaisu niin omasta, kuin Sofiankin suusta, kun eilisestä päivästä tuli fysiikkapainotteinen.
Sain torstaina uuden putterin, jonka tilasin täältä paikallisesta golfkaupasta testattuani useampaa matkan aikana
ja tasapainoinen uusi ystäväni löytyi ja onneksi ehti tulla ennen kotimatkaa. Olin jo ajatellut mielessäni perjantain
harjoituksia viheriöillä, mutta yllätykseksi torstaina alkoi satamaan lunta, jota tuli koko yön, joten golfkenttä oli
eilen perjantaina suljettu. (Alkuviikosta lämpötilat olivat yli 20 asteen). Sekään ei niin mieltä maahan laittanut
vaan suunnattiin päivä fysiikkatreeneihin ja ystäväni Sonoma pääsee tekemään lähenmpää tuttavuutta kanssani
sitten kotona alkuun sisätiloissa.
Torstaina joukkueiden fysiikkavalmentaja Aaron, piti mulle ja Sofialle fysiikkatestit meidän pyynnöstä.
Niin! Ihan oikeasti haluttiin testit. Antavathan ne paljon infoa mikä on tilanne nyt - mitä tehdään, että
päästään sinne minne halutaan. Testatessa välillä tuntui, että oikeesti!? Tästäkö lähdetään, mutta
silti mieli pysyi pääsääntöisesti positiivisena, kun tietää harjoitteluun olevan aikaa.
Eilisistä fysiikkatreeneistä päätettiin tehdä "tappavat", (virtaa ja halua on varsinkin fysiikkatestien jälkeen),
kun yhdistettiin useamman päivän harjoitukset yhteen. (meneehän tässä kaksi päivää taas matkustamiseen).
Paljon oli kyykkyjä, sivuloikkia, takareisi-pakara painoitteisia liikkeitä fitnesspallolla, käsivarsia ja
kierto/kehonhallinta/tasapainoliikkeitä.
Noin puoliväliä harjoituksia takareisien täristessä ja hien virratessa ajattelin vain, että onpa tässäkin
viimehetken harjoitukset. Joskus televisiosta on tullut seurattua amerikkalaista versiota Suurin Pudottaja-televisio
sarjasta, jossa valmentajat Bob ja Jillian vetävät painoaan pudottaville ihmisille aina loppuviikosta "Last chance workoutin".
Välillä tuntui, että omalla olkapäällä oli minitreinerit kiljumassa: JAKSAA JAKSAA! Tämä televisiosarjan viimehetken
harjoitus ennen viikottaista punnitusta vedetään kovilla sykkeillä ja täysillä loppuun asti. Eilinen kyllä tuntui siltä : )
Ja vaikka venyttelyt hoidettiin huolella niin kyllä tytöillä pakarat paukkuu!
Paljon tuli uusia tuttavuuksia, nähtävyyksiä ja oppimista monella saralla näinkin lyhyessä ajassa kuin 6,5 viikkoa.
Mitä kaikkea sitä vielä edessä onkaan! Varsinkin valmentajat ja väki golfkentällä olivat niin ystävällistä, että
ikävä varmasti tännekin tulee (ihmeellistä tämäkin näin lyhyessä ajassa).
Golfkentällä varsinkin ihmiset jo tottuivat olemiseeni ja niinkuin eräs toimiston setä sanoi:
Sähän olet jo vähä niinkuin yksi joukkueesta. : ) Se tuntui mukavalle - varsinkin, kun halutessa
olen aina kuulemma tulevaisuudessa tervetullut. Ihmeellistä.
Olo on ihmeellisen onnellinen - vielä kun selvitään kantamusten kanssa kotia asti ; )
Krista