13.4.2011
Ensimmäinen kisakierros La Nivellessä takana ja vaihtelevan kierroksen jälkeen (huonon lopetuksen) olo henkisesti todella väsynyt.
Valmistelut meni hyvin ja nyt pitää vain saada tilanne jotenkin nollattua ja päästä huomiseen päivään paremmalla mielellä.
Maanantaina pelasimme kolmanteen otteeseen kisakentän, joten väylien muodot ja paikat mihin pallo on hyvä sijoittaa tulivat
selväksi monesta suunnasta. Kisaan lähdettäessä olo hyvä ja valmis :)
Tänään keskiviikkona pääsimme starttaamaan heti aamusta. Mulla lähtö neljännessä ryhmässä, joten pelin nopea kulku oli odotettavissa.
Ensimmäiset 8 väylää peli oli tasaista, paljon birkkupaikkoja löytyi, vaikkei vielä uponnutkaan ja tilanne oli +1, yksi yli parin.
Väylällä 9 sitten sattui ja tapahtuikin, kun avaukseni rauta kutosella oli ihan ihmeellinen hookki. Osuma tuntui ja kuulosti jopa hyvälle, mutta
pallo kaarsi korkealle ja komeasti ja vasemmalle ja kauas kohteesta ja selkärangassa asti napsahti. Pallolle päästyä lipulle oli n. 30 metriä ja
pallo makasi tiellä seuraavalle tiille, jossa hieman ruohoa ja mutapohja.
Harmikseni osumasta tuli liian paksu ja par puttiin jäi vielä pitkä matka. Siitä onnistuin vielä kolme puttia ottamaan. Ei siinä mitään, ajattelin,
birkut vaan sisään ja kohti takaysiä. Mutta lyöminen oli eri mieltä. Jokaisella väylällä loppua kohti joku lyönti lähti vasemmalle ja
välillä olin sen takia ongelmissa.
Putitkaan kun ei ottanut upotakseen, niin viimeiset kymmenen väylää pelasin 10 yli parin. Ja vaikka kuinka yritin mieltä pitää korkealla, oli se
todella todella vaikeaa. Kuudellatoista aloin jo ajattelemaan, että onneksi huomenna on päivä uus. Jotain tästäkin pitää oppia, ei se yksi
huono lyönti saa suuntakammoa aiheuttaa.
Nyt vain jumpat alle ja selkä suorana uuteen päivään.
Krista