6.12.2010
Lauantaina pelasimme kierroksen golfia uudella kentällä. Vuorossa oli jälleen pieni roadtrip vuorille,
kohti Santa Fe:tä, kentälle nimeltä Pueblo de Cochiti Colf Course. Matkalla näkyi intiaanireservaatteja,
kuivan ja karun maaston ympäröimänä.
Siellä täällä oli ripoteltu pieniä asuinalueita meksikolaistyyliseen tapaan. Talot olivat pahvilaatikon
näköisiä ja värisiä, ihan kuin laatikkoon olisi tehty ikkunanreiät ja laitettu yksi hammastikku pystyyn
katolle leikkimään antennia. Pihoille tehdyt "savimajat", jotka minun arvaukseni mukaan olivat
jonkunsortin uuneja, olivat kyllä hienon näköisiä.
Ruokakin varmasti on paikallisille mieleen, vaikka en halunnutkaan astua sisään yhden kylän ainoaan
ruoka/ravintola-paikkaan nimeltään Romeros Market. Tämä ruoka/ravintola-paikka oli hieman pienemmän
näköinen kuin Mesilän kioski (kaikki kunnia tälle siniselle ilonpisteelle, jossa on aina hymyilevää palvelua)
ja Romeroksen ulkoseinällä heilui jos minkälaista kylttiä ja huivinpätkää... huvittava näky. Kaiken tämän
näyn jälkeen pystyi vain miettimään, että miten ihmeessä tännekin on rakennettu golfkenttä!
Pidän tuosta sanonnasta, koska esimerkiksi Cochitilla pelatessa se piti hyvin paikkaansa. Talvi on tullut ja
kenttä oli jo alkanut mennä elävän vihreästä kohti kuivahtunutta ruskeahkoa väriä. Kentän lay out, tii-paikkojen
sijoittelu, väylän muotoilut ja bunkkereiden paikat tekivät kentästä sinälläänkin jo kauniin, vaikkakin osaa voisi
ruskeahko värimaailma hieman kyllästyttääkin.
Itse kävin jo etukäteen tutustumassa kentän nettisivuilla väyliin ja ihastelin kuvia ja vaikka kenttä viehätti
näinkin, niin kyllä se elävän vihreä väri tuo golfkentille jotain ekstraakin : )
Onneksi palloa ei tullut lyötyä kovin vinoon, koska yllättäen jo 14 väylää pelattua näimme kyltin jossa
luki:" Varokaa kalkkarokäärmeitä"! Tämäkään kenttä ei ollut huono käynti, koska en ollut koskaan (Oikeasti koskaan!)
pelannut niin kovilla viheriöillä. Lähestymisissä joutui tosissaan miettiä pudotusaluetta, koska viheriöt eivät pitäneet palloa juuri ollenkaan.
Täällä on tullut tutuksi jo yli 30 metriä pitkät viheriöt, joten lipun paikalla on iso vaikutus mailavalintaan.
Caddiemasterit toimistolla pyysivät tulemaan takaisin kesällä pelaamaan kenttä uudestaan, (kun elävän vihreä
väri kuulemma herättää kentän henkiin) vaikka kenttää kehuinkin matkamuistoja ostaessa : )
Kokonaisuudessaan suosittelen kyllä aiemmin pelattua Paa-ko Ridge golf-kenttää täällä kävijöille.
Siellä range, klubirakennukset, wc-tilat siisteydellään vievät kokonaispisteet kotiin.
Kokonaisuudessaan kaunista Suomea on näin Itsenäisyyspäivän aattoiltana jo matkalla ehtinyt tulla ikäväkin.
Aina sitä muualla matkustaessa arvostaa niitä pieniäkin asioita, mitkä tekevät kodista kodin.
Vaikka täällä vihreät kentät valloittavat, niin on mukava 6,5 viikon jälkeen tulla kauniiseen valkoiseen
lumimaisemaan (toivottavasti) ja turvallisesti lähteä vielä pimeälläkin lenkkeilemään ulos yksin tai koiran kanssa.
(Täällä pimeällä illalla ei yksin tarvitse lähteä ulos yhtään minnekään).
Kentällä tuli tänään puheeksi paikallisten golfareiden kanssa, että huomenna on Suomen Itsenäisyyspäivä ja
tietysti vastakysymys kuului (ilman että olisin mitenkään valmistautunut) : "Mitä se sinulle merkitsee?"
Vastasin että: "Paljon se on juuri sitä mitä elän nyt. Saan elää maassa, joka on kaunis ja turvallinen.
Lisäksi itsenäisesti matkustaa, tehdä omia valintoja ja pyrkiä eteenpäin siinä, mikä tekee minut onnelliseksi."
Lisäksi tietty vertailimme mm. ruoan hintoja ja terveyden huoltoa ja lyhyt yhteenveto on: Olen onnellinen, että olen suomalainen : )
Nautitaan kauniista kotipaikastamme!
Krista
P.S. Niin ja meidän kieli on kuulemma " COOL!" - sanoi eräs amerikkalainen jalkapalloilija kuntosalilla, kun kysyi Sofialta mitä kieltä puhumme!