2.5.2011
Reissu on takana ja kotimatka sujui hikisissä tunnelmissa.
Torstaina illalla kurkkuni alkoi tuntumaan kipeälle ja limaiselle. Varauduin ottamaan kierrokselle mukaan kurkkupastilleja ja päätin vain positiivisin mielin mennä eteenpäin, vaikka perjantaina ensimmäisenä kisa-aamuna nenäkin oli tukossa. Rangella jo ennen kierrosta yleinen tunne oli väsynyt, vaikkakin lyönnit lähtivät hyvin ja olo tuntui tekemisen kanssa varmalle. Kierrokselle lähdettäessä keskityin pitkälti vaan hengittämään ja olla aivastelematta, kun pelikaverit löivät :)
Etuyhdeksiköllä peli oli tasaista, muutama lyönti lähti linjasta vasemmalle (mitä huonot lyönnit ovat viime aikoina olleet). Puttien linjauksiin saa edelleen hakea
varmuutta, jotta ne birkutkin löytävät paikkansa. Takayhdeksikölle olo alkoi olemaan niin raskas ja askel alkoi painamaan, että keskittyminenkin herpaantui.
Viimeiselle väylälle upotin pidemmän putin ja päivän viimeisen väylän birdiestä sai tunteen, että siittä on lauantaina hyvä jatkaa.
Perjantaina illalla olo vain meni flunssaisemmaksi. Yö oli tuskaisin mitä ollut pitkään aikaan. Heräilin alkuyöstä kylmään väreilyyn ja vuorotellen hikoiluun.
Yritin olla pyörimättä herättämättä muita ja neljän aikaan yöllä mietin, että kuinkahan vähällä unella ja heikolla ololla sitä kentälle tulee lähdettyä.
Aamuyön mietinnän ja pähkäilyn jälkeen (ja tunteen, että maila ei pysyisi kädessä) päätin jättää kisan kesken. Parin tunnin levon jälkeen kävelin
lähimpään apteekkiin ja kahden korttelin matka hikoilutti niin, että tiesin tekeväni oikean päätöksen, vaikka harmittikin.
Kuumemittarin apteekista sai osoittamalla kainaloa ja hikistä otsaa, vaikkei sielläkään kukaan englantia puhunut. Hotellihuoneeseen päästyä
lämpöä ei ollut kuin 36,9 ja illaksi laski vielä lisää. Vielä sunnuntain kotimatkan olo oli todella heikko ja kiireisten juniin juoksujen kanssa tiesi
illalla taas matkustaneensa...
Nyt kotona lepoa ja kuntoon, jotta pääsee viikon päästä Ruotsin reissuun ilman nessunenäliinoja :P
Krista