Ensimmäinen kisakierros takana

4.3.2011

Krista harjoituskierroksella. Kuva: Sohvi Härkönen.

Näköjään sitä on etukäteen mahdotonta tietää, mitä pienessä mielessä liikkuu, kun itse koitos alkaa. Fiilis oli hyvä aamuverryttelyn jälkeen, vaikkakin aamiaisella
huomasin, ettei ruoka maistunut normaalilla tavalla. Vatsassa kihelmöi :) varmaankin perhoset ja kärpäset kilpaa, eikä jogurtin päälle oikein muuta tankattua saanut.

Onhan näitä kisoja tullut ennenkin pelattua, ajattelin, vaikka edellisestä yli viisi vuotta onkin aikaa.

Rangella lyönnit lähti hyvin ja fiilis senkuin parani, putit upposivat tyhjänään, mailat, tiit, väyläoppaat, muistiinpanot kaikki oli tallella ja eikun menoks. Sitten, noin 20 minuuttia ennen tii-aikaa vatsa sanoi jotain, jollain ihmeellisellä möyrivällä äänellä. Itseä meinasi kyllä enemmänkin naurattaa, että OIKEESTI. No onhan tätä hetkeä kyllä taas pitkä aika odotettu ja pikaisen wc käynnin jälkeen tiille :)

Ensimmäinen väylä avautuu puiden välistä n. 50 metrin päästä. Itsellä kiintopiste selkeänä muistiin panojen mukaan ja avaus keskelle väylää.

Pallolle kävellessä sanoin vatsalleni, että : ? Rauhoitu nyt vain, eihän tämä ole kuin golfia?. Neljä väylää menikin ihan mukavasti pareja tehden, vaikka jännitys osumissa näkyikin. Sitten saavuimme väylälle numero viisi. Väylä on par 4, dogleg oikealle, jossa oikealla puolella väylää raffissa on puita koko matkan ja yksi puu on keskellä väylää. Puut olivat sellaisia hassuja, tatin muotoisia, ihan kuin rungolla olisi ollut hattu. Ja oksien seassa oli tiheää, takkuista, pesäkemäistä lehdistöä ja oksia. Vaikka olen puutarhurin tyttö, niin en kyllä tiedä mitä puita ne oli. Jokatapauksessa toisella harjoituskierroksella osuin puuhun ja Sohvin kanssa puhuttiinkin, että mitä jos pallo sinne jäisi?

TIETENKIN, sitten kisakierroksella tuuli tarttui palloon sen verran, että hyvännäköinen avaukseni kaarsi tätä puuta kohti ja yhtäkkiä "katosi" pelikaverini sanoivat, että se varmaan meni läpi ja laskeutui puun taakse, mutta eihän sitä sieltä etsintöjen jälkeen löytynyt. Koska palloa ei näkynyt puussakaan, niin ei muutakuin rangaistuksella takaisin tiille kipinkapin lyömään uusi pallo. Mietin sitten uuden avauksen aikana vain, että :" Älä lyö puuhun" ja blokkasin avauksen totaalisesti oikealle missä niitä puita oli enemmänkin? välilyönnin ja kahden putin jälkeen tripla olikin valmis.

Hieman vielä tarvii ajatuksiin rutiinia tällaisten sattuessa ja oman ajan ottamiseen kentällä. Loppukierros menikin bogi voittoisesti, kun kierroksen ainoa birdie tuli toiseksi viimeiselle väylälle. Avaukset osuivat väyliin ihan hyvin, mutta griiniosumien puutteesta tulokseksi 82. Olihan sitä loppukierroksesta ukkosen jyrinääkin, mutta sade tuli vasta viimeisellä väylällä ja kunnolla lähti päälle, kun kaikki pelaajat olivat maalissa.

Ensimmäistä kertaa taisin putata rakeiden iskiessä niskaan viimeisellä väylällä : ) Onneksi huomiselle luvattu puolipilvistä.

Kierros kesti kauan, varmaankin yli viisi tuntia ja kun ilta viiden aikaan pääsi syömään oli nälkäkin jo aikamoinen.. kierroksella, kun en veden lisäksi saanut alas kuin muutaman kuivatun aprikoosin.. kaikkea sitä jännitys saakin aikaseks.

Ruoan jälkeen kävin salilla pikaisesti purkamassa ylimääräistä adrenaliinia ja huomiseenkin lähdetään hyvillä mielin! jospa tuo jännityskin ois nyt ladattu alta pois :)

Krista